maanantai 13. joulukuuta 2010

Halloween - naamioiden yö (1978)

Koitan hiljalleen tutustua kauhugenreen ja eikös klassikoista kannata aloittaa? Alkuperäinen Halloween-elokuva jos mikä, kuuluu kauhuleffaklassikoihin ja tätä minulle aiemmin suositeltiinkin. Eikä yhtään harmita, että katsoin! Paljon huonompiakin puolitoistatuntisia olen telkkarin ääressä viettänyt. Ja nyt minäkin tiedän kuka on Michael Myers, heh.

Tarina on melko yksinkertainen. Elokuvan alussa nuori Michael Myers (muistaakseni 6-vuotias) tappaa isosiskonsa. Vuosia myöhemmin aikuiseksi varttunut Michael karkaa vankimielisairaalasta ja alkaa vainota kotiseutunsa nykyisiä asukkaita, lahdaten porukkaa yksi kerrallaan.


Elokuvan alku on tehty pirun hienosti. Siis se isosiskon surmaaminen. Tiesin tosin etukäteen, että naamion takaa paljastuu pikkupoika, mutta hienoa se oli silti. Ohjaaja John Carpenter on muutenkin luonut todella taitavasti pelottavan sarjamurhaajan. Myersin hahmo jäi mieleen kummittelemaan vielä päiviksi, vaikkei hänellä tainnut olla leffassa edes yhtä ainutta vuorosanaa. Miestä näytetään kunnolla ensimmäisen kerran vasta noin puolessa välissä elokuvaa ja miehen kasvot näytetään tasan kerran. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia kauhuleffapahiksia joihin olen tähän mennessä tutustunut.

Ääniraita toimii hienosti. Samaa musiikkia toistetaan paljon, mutta homma toimii. Ainakin pari teemaa jäi päähän soimaan.

Nykymaailmaan menoon tottuneelle elokuvan tempo on tietysti hidas, mutta siten puolentoista tunnin kesto onkin ihan sopiva. Ja voihan olla, että olen vaan liian kärsimätön. Elokuva ei ollut katsoessa varsinaisesti pelottava. Kuitenkin se jäi vahvasti mieleen, mikä on erittäin hyvä merkki. Suosittelen, varsinkin kauhuleffojen ystäville.


Elokuvalle on tehty liuta jatko-osia: Halloween 2 - tappajan paluu (1981), Halloween 3 - pahuuden yö (1982), Halloween 4 - The Return of Michael Meyers (1988), Halloween 5 (1989), Halloween - The Curse of Michael Meyers (1995), Halloween H20: 20 Years Later (1998) ja Halloween: Resurrection (2002). Näiden lisäksi Rob Zombie on ohjannut pari uudelleenfilmatisointia: Halloween (2007) ja Halloween 2 (2009).


****
Halloween - naamioiden yö (1978)
Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Donald Pleasence, Tony Moran, Nancy Kyes.

7 kommenttia:

  1. Kyllä se vaan niin on ettei voi itseään leffadiggariksi nimittää jos ei tiettyjä leffoja ole nähnyt, myös kauhun saralta ;O) Halloween on klassikko, sitten odotan vielä sun kommentteja Manaajasta, Rosemaryn babystä ja The Omenista..ei vaiskaan, hyvä että edes jotain kauhua pystyt katsomaan, kauhu on parhaimmillaan ikimuistoisempi kuin leffat yleensä ;O)q

    VastaaPoista
  2. Vähän eri mieltä tuosta, mitä Mikaela ekaksi sanoi, mutta se siitä. :P

    Ei pelottava? Hitto, mä katson todella paljon kauhuja (tai katsoin ennen, nyt on vähän hiipunut) ja silti tää leffa aiheuttaa oikeita pelontunteita monessa kohtaa, eikä vähiten tuon muistaakseni Carpenterin itsensä säveltävän Halloween Themen ansiosta. Mulla oli se theme kännykässä soittoäänenä joskus parin sellaisen henkilön kohdalla, joiden kohdalla tiesin aina, ettei ne puhelut syystä tai toisesta tiedä pelkkää hyvää. :D

    VastaaPoista
  3. Noista Rob Zombien ohjaamista uudelleen filmatisoinneista kannattaa pysyä kaukana. Melkoista sontaa kummatkin tekeleet.

    VastaaPoista
  4. Ai niin. Tuo Halloween 3:nen. Se onkin mielenkiintoinen tapaus omalla kohdallaan. Miten? Noh, sanotaan näin että huomaat sen sitten kun itse elokuvan kimppuun pääset.

    VastaaPoista
  5. Mikaela: Ensimmäisestä Omen-leffasta oon täällä kirjoittanutkin jo. Sen näin ekan kerran joskus teininä ja edelleen tykkään kovasti. :)

    Sivustakatsoja: Theme jäi kyllä mieleen! Hauska tuo muistosi soittoäänestä. :D

    CountCthulhu: Saas nyt nähdä miten näitä jatko-osia tai uusintafilmatisointeja tulee katsottua. Hieman kiinnostaisi kyllä. Mutta kiitos vinkistä. :)

    VastaaPoista
  6. Näin noin vuotta myöhemmin on hyvä huomauttaa tästä.

    "miehen kasvot näytetään tasan kerran."

    Öhöm, tasan kaksi kertaa ja hymynaama perään.
    Tosin se toinen kertaa vaatii pausen näpyttelyä ja mielelleen isoruutuisen television.
    Siinä kohtauksessa josa Michael hyppää elokuvan alkupuolella auton päälle, näkyvät hänen paljaat kasvonsa ikkunan läpi. Suurempi kohtaus on se paremmin huomattava loppupuolen naamion-poisto.

    Btw. Olin huomannut juttusi Halloweenista jo aiemmin, mutta en lukenut sitä ennen kuin nyt (osittain koska linkitit sen) samasta syystä kuin jätin Sivustakatsojan jutut Halloweeneista väliin. Eli tiesin itse jossain vaiheessa käyväni ne kaikki läpi ja lukemiset saivat jäädän siihen asti.

    VastaaPoista
  7. ...noir: Ai kaksi kertaa? No okei. :D

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät kommentin! :D